Tarina kertoo, että jossain Pohjois-Dakotan itäosissa asui mystinen metsätyömies joskus vuonna 1818. Tuo metsien ja vuorien armoton kulkuri tunsi nimen Nasty Springfield.
Kun jälleen uiton jälkeen lastattiin järeitä punapuutukkeja Pohjolaan mökkitarpeiksi, juuttui Nasty poika puunippujen väliin ja kulkeutui laivan mukana Suomeen. Laivan saavuttua Suomeen Nasty ei tiennyt tarkalleen missä oli, takaisin pohjoiseen teki miehen mieli. Hän otti suunnan kompassiin ja matkusti pummilla Helsinki-Rovaniemi junalla kohti pohjoista. Jyväskylän asemalla vastavalmistunut nuori konduktöööri Aulis Lepakko havaitsi jäniksen reviirilläään ja heitti Nastyn junasta. Nasty saapui metsäiseen sisämaahan jossain kaukana ei-missäään. Hän ihastui pieneen saareen, jonne joku paikallinen metsä- tai kalamies oli jo laavun rakentanut. Ja, jotta elämä saisi uuden alun Suomessa pääätti Nasty muuttaa nimensä Keijo Petteri Kevätsaloksi. Tääällä saaressa Keijo Petteri lauloi hävyttömiä laulujaan ja rämpytti kitaraansa ihmisten iloksi ja myös suruksi ja vuodet vierivät ja Keijo Petteri kävi levottomaksi. Kunnes erääänä päivänä, jo vanhentunut ja parroittunut Keijo Petteri katosi mystisesti Myllysaaresta.
Vuosien kuluttua saapui kylän rantaan pulloposti, joka sisälsi viestin…
``hänen viimeinen toivomuksensa oli, että Äijäläään perustetaan musiikkiyhdistys´´´
Pullopostin viesti oli vuosikymmeniä viestin löytäneen, jo eläköityneen lesken Amalia Ruusutarhan os. Roadrunner piirongin laatikossa. Aika jätti Amaliasta ja piironki myytiin huutokaupassa yhdelle nykyisen yhdistyksen perustajista ja tästä alkoi Äijälän Musiikkiyhdistyksen toiminta.